Valokuvausta ja pixelarttia.

Tänään oli suorastaan tuottelias päivä, lainasin kaverin kameraa ja kävin ulkona ottamassa kuvia. Tulokset:
http://i.servut.us/i/onnistunut.jpg
http://i.servut.us/i/onnistunut2.jpg
http://i.servut.us/i/onnistunut3.jpg
http://i.servut.us/i/onnistunut4.jpg

Myöhemmin illalla piirtelin huvikseni tietokoneella jännyyksiä.



Semmoista tällä kertaa.

Elämän suuria iloja

Aikaisemmin kirjoitin elämän pienistä iloista, ja siitä kuinka niitä pitäisi tarkkailla tarkemmin ja etsiä. Tänään kirjoitan eräästä elämän suuresta ilosta, asiasta joka on tärkeä minulle ja erittäin lähellä sydäntäni. Voileivät. Voileipien teko on mahtavaa, voileivät maistuvat taivaalliselle, voileipiä on helppo tehdä ja niitä on kiva läpsiä kasaan.

Voileipien tekeminen on myös rentouttavaa puuhaa, ja niitä tehdessä kokee tekevänsä ruokaa, vaikka oikeasti tekeminen ei vaadi mitään taitoa. Voileivästä saa omannäköisensä ja voileivän tuhoaminen purukalustonsa välissä tuottaa iloa niin maunsa kuin itse pureskelemisen aktin ansiosta.

Voileivät ovat mahtavia, maailma olisi paljon parempi paikka, jos ihmiset tekisivät enemmän voileipiä.

Vielä lisää kuvia

Ensimmäinen päivä viikkoihin, kun sakea pilvimuuri ei peitä koko taivasta, pakkohan se oli ulos mennä kuvaamaan. Tässä tulokset:

http://i.servut.us/i/kottero1.jpg koittakaa olla huomaamatta epämääräistä ihmisjuttua tuossa.
http://i.servut.us/i/kottero2.jpg
http://i.servut.us/i/tie1.jpg
http://i.servut.us/i/tie2.jpg
http://i.servut.us/i/tie3.jpg
http://i.servut.us/i/pilvi1.jpg
http://i.servut.us/i/pilvi2.jpg
http://i.servut.us/i/aurinko1.jpg
http://i.servut.us/i/aurinko2.jpg

Semmoisia tällä kertaa, ehkä opin kuvaamaan jossain välissä. Parempia nämä ovat kuin ensimmäiset, joten jotain edistystä sentään on tapahtunut.

Teatteri - Myyrä

On aina tervettä kokeilla uusia asioita, ja tilaisuuden tullessa isäni kautta päädyin Helsingin Kaupunginteatteriin ohjaajan kutsuvieraana katsomaan Jari Tervon kirjaan perustuvaa näytelmää Myyrä. En olettanut moisen korkeakulttuurin sivistyneen huvituksen kiinnostavan minua erityisemmin, ajattelin sen olevan liian sivistynyttä puuhaa minulle. Teennäisen "sivistyneen" väen hupia, jopa.

Olin ilmeisen väärässä. Näytelmä oli erinomainen, pidin siitä todella todella paljon. Näytelmän ohjaaja Milko Lehto pyysikin minua kertomaan miltä näytelmä minusta tuntui, näin nuoren silmistä. Päätin kirjoittaa sen ylös, eli kaikki muut tätä lukevat, lukekaa jos siltä tuntuu, mutta tämä on suunnattu Milkolle. Olin kuitenkin veljeni lisäksi luultavasti ainoa alle 30-vuotias katsomassa näytelmää.

Ensikuva oli hieno, uskomattoman toimivasti rakennettu lavastekokonaisuus, joka jo itsessään viljeli monia poliittisia ja historiallisia viittauksia. Neuvostoliiton olympia-maskotti, puupölkyistä rakennettu puoliympyrä, jonka sisällä pölkkyjen välissä kuolleiden ihmisten jalkoja. Mitä korkeammalle ja isommaksi puoliympyrä nousi, sitä enemmän ihmisten jalkoja oli. Tämän jo käsitin vertauskuvana Kekkosen nuorena tappamiin ihmisiin ja Stalinin tapattamiin miljooniin.

Viittauksia sitten näytelmässä riitti, joka paikassa oli kaiken maailman poliittisia ja historiallisia viittauksia, yleensä humoristisessa mielessä. Näytelmän vitsit olivat nerokkaita ja naurattivat hyvin.

Mutta olivatko vitsit liiankin nerokkaita nuorelle yleisölle? Ehkä kaikki eivät omaa sen suurempaa tietämystä kekkosesta, historiasta ja politiikasta. Ehkä tämän takia moni nerokas vitsi voi mennä nuoremmalta väeltä ohi? Se olisi vitsien ja viittausten laatuun nähden suuri sääli.

Eräs muu asia, joka kiinnitti huomioni näytelmässä oli valaistuksen käyttö. Valoa käytettiin luomaan erilaisia sävyjä tilanteisiin, se oli osa tunnelmaa. Valoja käytettiin myös tilan luomiseen, välillä saattoi nähdä iltapäivän auringon tulevan ikkunan läpi, selkeästi osoittaen sen, että ollaan toimistossa samaan aikaan tunnelmaa luoden. Yleisesti ottaen lavaa käytettiin nerokkaasti, paikkaa, maata ja aikaa vaihdeltiin sujuvasti ja selkeästi todella pienin muutoksin. Esimerkkinä juurikin valaistus.

Näytelmässä oli myös hieno äänimaailma, musiikkivalinnoissa(tai musiikkivalinnassa) oli hienoa viittausta historiaan(Nina - 99 red balloons, saksaksi). Aseiden äänet olivat kovia, säväyttäviä, jopa. Kaikki äänen käyttö loi mahtavasti tunnelmaa ja rakensi miljöötä täydellisesti kaiken muun kanssa.

Teknologiaa ja videokameroitakin käytettiin hyvin, luovia ja yllättäviä ratkaisuja tuli kokoajan ja joka puolelta. Jossain välissä yleisöstäkin otettiin satunnainen ihminen tanssimaan valssia Kekkosen kanssa.

Näyttely oli erinomaista, en ole tosin erityisemmin näytelmissä käynyt, joten minulla ei kovin ole perspektiiviä tai vertailukohteita tämän suhteen, mutta vilpitön mielipiteeni on, että erityisesti vanhemman kekkosen näyttelijältä aivan mahtava roolisuoritus. Niin kuin kaikilta muiltakin, mutta erityisesti vanhemman kekkosen näyttelijältä.

Yleisestiottaen näytelmästä jäi erittäin positiivinen kuva, en osaa sanoa siitä mitään negatiivista, luultavasti vertailukohteiden puutteen takia, tai vain siksi, että näytelmä oli niin pirun hyvä. Kertaakaan en kolme tuntia kestäneen näytelmän aikana kyllästynyt, ja puoli-aika tuntui ärsyttävältä hidasteelta. Näytelmä oli täydellinen sekoitus huumoria ja vakavia aiheita, erittäin vakavia aiheita. Näytelmässä käyminen oli hieno ja rikastava kokemus, kiitokset Milkolle ja Isälleni kokemuksesta.

Tekstejä

Tänään ei kerkeä tai jaksa kirjoitella mistään, tänään teen laiskan vedon ja läpsin teitä muutamilla itsetutkiskeluhöyrissä kirjoittamillani novelleilla naamaan. Koittakaahan nauttia näistä

http://koti.mbnet.fi/siiseli/maailma.rtf
http://koti.mbnet.fi/siiseli/novelli.rtf

Todellisuudenpako

Rakkaat suljetut kuulokkeeni menivät rikki tässä päivä pari sitten, herättäen lievän kriisin ja jonkin sorttista paniikkia. Miksi kuulokkeiden rikkimeno on niin iso juttu? Koska nämä kuulokkeet ovat suljetut. Ja suljetut kuulokkeet tarkoittavat sitä, että minun ei tarvitse kuulla mitä ympäristössä tapahtuu, voin sulkea itseni ympäristöltä, korvata äänet jollain miellyttävämmällä. Korvata osan todellisuudesta jollain miellyttävämmällä.

Voin jättää ihmisten puheet täysin omaan arvoonsa, voin keskittyä itseeni, ajatuksiini, musiikkiin ja ennen kaikkea voin olla kuulematta muiden juttuja. Muiden jutut muistuttavat minua todellisuudesta, häiritsevästi. Muiden jutut voivat ärsyttää minua. On ikävää kuulla joka päivä helsingin puoli-ilmaisesta joukkoliikenteestä nauttimisen keskellä kuinka takanaistuva 13-vuotias kertoo seksikokemuksistaan ja kuinka oli niinku niin kännissä viime viikonloppuna.

Tietenkin iso osa näistä puheista on pelkkää uhoa, mutta eniten minua häiritseekin se, että tälle uholle on tarvetta. Koko ihmiskunnan pakkomielle maistaa kiellettyä hedelmää, tehdä ja puhua mitä ei saisi. Pikkukersat pelaamassa pelikoneita kaupoissa, vappuna puiston penkille sammunut 13-vuotias, 40-vuotias pilveä polttava stressaantunut liikemies.

Tietenkin kaikille näille voi keksiä kaiken maailman tekosyitä, pilvi rauhoittaa, siiderikänneissä riehuva teini vain kanavoi muita ongelmiaan alkoholiin. Kaikkeen löytyy jokin syy. Mutta todellisuudessa kukaan näistä ihmisistä ei vain kestä todellisuutta, elämä ei vain ole aina, tai välttämättä joillekin edes koskaan, kivaa. Tämä pitää unohtaa jotenkin, hommataan itsemme sekaisin ja tehdään jotain mitä ei saataisi, ollaan isompia kuin oikeasti ollaan. Ollaan kovia.

Todellisuudenpakoon löytyy toki parempiakin tapoja, mutta ei niitä kukaan käytä. Äänien sulkeminen ympäristöstä ja omiin ajatuksiin keskittyminen ei ole kiellettyä, se ei kiehdo ketään. On pakko olla niin helvetin kova ja tehdä kaikkea mitä ei saisi. Jos energiajuomat kiellettäisiin nyt, niiden myynti nousisi. Vain siksi, että kaikki jotka eivät nykyään enää pystyisi niitä itse ostamaan olisivat niin hemmetin kiinnostuneita. Koska se on kiellettyä.

Onneksi sain taisteltua itselleni uudet kuulokkeet, takuu korvasi vanhat, ja pienen säädön jälkeen sain taas suljettua itseni takanaistuvien teinien juoruamiselta ja vanhan väen valitukselta siitä, kuinka tasan kaikki on päin persettä ja maailma on menossa niin pieleen, ettei sitä korjata enää ainakaan voi. Oikeassahan he toki ovat. Mutta on se silti rasittavaa kuulla joka päivä miten kaikki on huonosti, kuunnella kuinka nuoret päivittelevät, kuinka toinen ei ollut kännissä viime viikonloppuna, kuinka toisen poikaystävä pitääkin jostain toisesta ja ennen kaikkea, kuinka mikään ei ikinä ole hyvin.

Joskus kiitän kohtaloa siitä, että päädyin yksin huoneeseeni juttelemaan netin välityksellä kavereilleni, sillä nyt en ainakaan ole päivittelemässä viimeviikkoisia kännejä tai miettimässä mikä kaikki maailmassa on vikana bussissa "kaverille," joka vaihtaisi minut mikä päivä vain tupakka-askiin. Valituksen osaan tehdä itse kotona netin välityksellä, jonnekin ne patoutuneet ajatukset on pakko purkaa. Mutta ei bussissa, luoja sentään.

Erilaisuus ja muoti

En ole ikinä ymmärtänyt muotia, suuret ihmismassat päättävät, että jokin asia näyttää hyvältä ja toinen ei ja sitten kaikki käyttävät samoja tai samantyyppisiä vaatteita, tekevät samantyyppisiä asioita ja vastaavaa. Aika hölmöä puuhaa muoti ja muodikkuus on, jos minulta kysytään. Itse pidän semmoisia vaatteita kuin haluan, olen pitänyt jo vuosia samoja epämuodikkaita vaatteita ja kasvattanut semmoiset hiukset kuin itse haluan.

Olen siis periaatteessa "erilainen." Erilaisuus, siinä toinen mielenkiintoinen asia. Erilaisuus on toki hyvästä, mutta esimerkiksi nuoret vetävät sen täysin överiksi. Henkilö päättää, että haluaa olla erilainen ja rupeaa vaikka kuuntelemaan erilaista musiikkia ja pukeutumaan sen mukaan. Oma todellinen persoona saattaa jäädä taka-alalle, ollaan sitä mitä muut ihmiset, jotka haluavat olla erilaisia, sanovat.

Kun kaikki haluavat olla erilaisia, osa ihmisistä tulee olemaan erilaisia samalla tavalla. Näin syntyy kaiken maailman "ihmisryhmiä," jotka ovat olevinaan erilaisia. Todellisuudessa erilaisuus on näemmä jollain tavalla muotia, joten ihmiset eivät ole erilaisia, vain muodikkaita.

Joten erilainen voi olla olematta sellainen, mitä muut haluavat sinun olevan. Olkaa sitä mikä tuntuu luonnolliselta, olkaa omanlaisianne ja olkaa itsenne.

ps. Pää taas tyhjä, tulipas harvinaisen huonoa tekstiä.